Sanoissa on voimaa

ALKUpisteessä syntyy välillä yllättäviä asioita, joita ei osaisi etukäteen odottaa. Kirjailija Pirjo-Riitta Tähden inspiroivasti vetämässä Alkusana-ryhmässä kirjoitimme kymmenen muistoa itselle merkityksellisestä ihmisestä. Kirjoitin lapsuuden ystävästäni Pirjosta, jonka kanssa asuimme 50- ja 60 -luvuilla samassa talossa Pohjois-Haagassa, Helsingissä.

Pirjo, Tiitta ja Poppe

”Ystäväni Birgitta (Pirjo)

1. Meillä on kuuluisia sisaruksia: Romy, Audrey Jimmy ja Pier (meille Pirre). Lähipiiriimme kuuluvat myös Marlon, Rock, Marilyn ja Gina. Liimaamme heidän lehdistä leikattuja kuvia vihkoihin ja teemme vaihtokauppoja. Olen vähän kateellinen, kun teille tulee Allers, jossa on paljon parempia kuvia kuin suomalaisissa lehdissä.

2. Teidän äiti Linnéa (Néa) on hieno ja kaunis kuin filmitähti, kävelee hitaasti keinahdellen, kihartaa hiuksensa lainehtiviksi ja sivelee Tokalon-voidetta kasvoilleen kampauspöytänsä ääressä. Emme häiritse häntä, sillä hänellä on sydänvika.

3. Sinä asut viidennessä, minä kolmannessa kerroksessa. Jaat huoneesi pikkuveljesi Popen kanssa. Yksi huoneistanne on vuokrattuna neiti Tennille. Tutkimme salaa hänen huonettaan: heteka, sen vieressä ruskea seinävaate, radio jakkaralla nurkassa. Neiti Tenni näyttää meistä hassulta, kun hän ahtautuu isoine rintoineen partio-univormuun. Nauramme kun äitisi sanoo, että neiti Tenni voisi hyvin antaa hänelle parisataa grammaa ja vielä jäisi jäljelle riittävästi.

4. Kun äitisi on sairaalassa, meidän äiti ompelee sinulle koulun kevätjuhlia varten vaalean kellomekon, jossa on kolme volankia ja pienet pussihihat. Käyt meillä sovittamassa mekkoa, jonka saumalinjoja äiti vielä viimeistelee nuppineuloilla. Mekosta tulee nätti ja se tekee sinut iloiseksi. Koulusta saat hyviä todistuksia ja koenumeroita, vaikka et ole hikipinko.

16839320_1405009782902619_1714276120_n
Sukulaisia kahvilla Pirjon kotona.

5. Äitisi mielestä sinä et ole kaunis, vaan enemmänkin isäsi näköinen, sinulla on samanlainen korkea otsa kuin hänellä. Tämän hän sanoo toteavasti, kuin asiantuntijan lausuntona. Isäsi on paljon töissä. Kotona hän on hiljainen, eikä juttele meille keittiön pöydässä, kun juomme teetä ja siivutamme edamia ranskanleivän päälle.

6. Isokokoinen nukke istuu lilanvärisessä nailonhameessaan kädet sojossa olohuoneen lattialla valkoisen lampantaljan päällä. Elisabet ei ole leikkimistä varten. Läheisiä meille ovat nallemme, sinun keltainen Mosse ja minun ruskea Palle. Teemme niille tilkuista pippelit, jotka kiinnitämme nuppineuloilla.

7. Olohuoneessanne on radionurkkaus. Istumme lattialla kuuntelemassa lauantain toivottuja. Parhaat kappaleet tulevat vasta lopussa, mutta kuuntelemme silti klassisetkin alusta lähtien. Miliza Korjuksen Warum tulee melkein joka kerta ja se on meistä hyvä, jotenkin juhlallinen.

JiMMY

8. Talvisena sunnuntaiyönä viereisessä kerrostalossa asuva Lumikon Pirkko putoaa ikkunasta ja kuolee. Sinä kiinnität ikkunaasi hakasen ja ripustat naruun maapallopankin, joka kilahtelisi jos yrittäisit hypätä ikkunasta unissasi. Pirkko oli katsonut illalla elokuvan, jossa James Dean syöksyy jyrkänteeltä rotkoon. Se kaikki on kauheaa, mutta emme silti voi hylätä Jimmyä.

9. Yhtäkkiä teidän perheen pitää muuttaa Ruotsiin, koska siellä teidän äidin sydän voidaan leikata. Teille teetetään nopeasti leijonanjalkaiset Chippendale-huonekalut, kyllin arvokkaat Ruotsia varten. Niihin on nyt varaa kun asunto on myyty. Pujottelemme eteisessä muuttoa odottavien huonekalupakettien välissä. Muutto pelottaa sinua. Lahjoitat minulle filmitähtivihkosi.

10. Kirjoitat Halmstadista, että puhettasi ei ymmärretä siellä, vaikka puhutkin ruotsia. Ja että ei ole kiva, kun kaikki mulkkivat kun teidän äiti haetaan kotoa ambulanssilla. Sinulla on ikävä meitä ja pyydät sanomaan terveisiä veljilleni ja vanhemmilleni ja rapsuttamaan puolestasi meidän Morre-koiraa, joka aina villiintyi riemusta, kun tulit meille.”         ______________________________________________

Muutama vuosi sitten tapasimme Lundissa asuvan Pirjon kanssa uudelleen ja olemme sen jälkeen pitäneet yhteyttä. Lähetin tekstin hänelle ja hän vastasi: ”Nämät kirjoitukset ovat niin suuret lahjat minulle että et voi kuvitellakaan.”
Ja vähän myöhemmin: ”Olenko kertonut että minä myös kirjoitin meistä? Kun opiskelin puolaa, meidän piti joka viikko kirjoittaa pieni tarina ja minä kirjoitin kaksi kertaa sinusta. Ne on lyhyet ja aika lapsellisesti kirjoitettu, koska mun puolan kieli oli niin heikko. Mutta silti.”

Riitta Liede Tikkaro

Tiitta ja minä (Osa 1)

Kun olin lapsi minun parhaan ystävän nimi oli Riitta.
Minä kutsuin hänet Tiitaksi.
Minun suomalainen nimi oli Pirjo.
Asuimme samassa talossa.
Leikimme metsässä ja kalliolla.
Otimme kiinni käärmeitä ja hiiriä.
Menimme hiihtämään ja rakensimme iglut lumesta.
Leikimme että olimme filmitähdet.
Minä olin Romy ja Tiitta oli Audrey.
Siten muutin Ruotsiin.
Tapasimme toisiamme viisikymmentä vuotta myöhemmin kahvilassa Helsingissä.
Hän sanoi: Hei Pirjo.
Minä sanoin: Hei Tiitta.
Hän sanoi: Viidenkymmenen vuoden aikana kukaan ei sanonut Tiitta.
Minä sanoin: Viidenkymmenen vuoden aikana kukaan ei sanonut Pirjo.

Tiitta ja minä (osa 2)

Yhtenä päivänä Tiitta tuli Lundiin.
Vietimme neljä päivää yhdessä.
Juttelimme meidän lapsuudesta.
Puhuimme vaikeista muistoista ja onnellisista muistoista.
Hän oli minun todistaja.
Minä olin hänen todistaja.
Kerran lapsuudessa olimme erittäin ylpeitä. Tiitan isä oli ostanut auton merkistä Moskwich.
Auto oli uusi, vaaleanruskea, venäläinen ja kaunis.
Tämä oli ihana muisto.
Tiitta on taiteilija. Hän on asunut ja työskennellyt monissa maissa, Espanjassa, Kiinassa, Senegalissa, Irakissa.
Olimme kävelyllä Lundissa ja Malmössa. Kävimme Louisianassa.
Ensimmäisen kerran kuulin että Tiitta puhui ruotsia.
Yhdessä puhumme aina suomea.         ______________________________________________

ALKUpisteen kirjontapiirissä viime talven teemana olivat tekstit vaatteissa. Minä kirjoin mekkooni ystäviltä saatuja lauseita sairausaikani tueksi. Anskun ja Jarmon lauseitten lisäksi mukana on Pirjon lauseita. Mekossa lukee:

”Asioilla on tapana järjestyä.
Kuinka saatoin unohtaa!
Ettei kuitenkaan mitään, mistä ei pääsisi ylitse.
Asuimme samassa talossa.
Hän oli minun todistaja.
Minä olin hänen todistaja.
Tämä oli ihana muisto!”

Ja myssyssä, joka peittää paljasta päätäni, lukee puolaksi ”Nazywalam ja Tiitta”. Ei se tarkoita muuta, kuin että ”kutsuin häntä Tiitaksi”. Mutta silti.

MEKKO 1

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s