Ruukun matka Hanoista Helsinkiin

Kyllä taiteilija voi olla hullu! Innostuu ja ryhtyy mahdottomaan, toteuttaa sen hankalissa oloissa, maksaa siitä itse kalliisti ja kaiken tämän jälkeen vielä loistaa tyytyväisyyttään! Vietnamissa parikymmentä vuotta asunut “Mandi” Maritta Nurmi kävi kertomassa Helsingin Design-museon ”Keramiikka tilassa” -näyttelyssä olevan teoksensa valmistumisvaiheista.

Ruukku eri puolilta 56. keep your dreams like china in your hands 2014 A

                        Keep your dreams like china in your hands

Mandi oli pitkään haaveillut pääsevänsä työskentelemään 15 km:n päässä Hanoista olevaan Bat Trangin kylään, jossa on valmistettu perinteistä keramiikkaa yli 1000 vuotta. Yhtä suurta keramiikkapajaa oleva kylä perustettiin aikanaan siksi, että Punaisen joen rannoilta saatiin hienoa valkosavea. Nyt savi tuotetaan 100 km:n päästä Hai Phongista.

1. Bat Trangin kylä

Bat Trangin kylässä ruukkuja näkee kaikkialla.

Mandin työtä varten valettiin kaksi metriä korkea, noin 50 kiloa painava ruukku ja sovittiin, että hän voi maalata sen pajassa. Tunnin pituisilla bussimatkoilla Hanoista Bat Trangiin hän opiskeli alan erityissanastoa, koska kaikki tekemiseen liittyvä piti pystyä selvittämään vietnamiksi, eikä jokapäiväinen kielitaito riittänyt siihen. Kun työ oli jatkunut liki kuukauden, pajan omistajilta pettivät hermot. Hidas! “He eivät olleet ennen törmänneet taiteen tekemiseen ja heidän perspektiivistään etenin kauhean hitaasti. Siellä maalataan samaa kuviota vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, samalla värillä, eikä tarvitse miettiä miten mikäkin väri liittyy toiseen ja miten värit toimivat kokonaisuutena. He maalaavat ruukun kolmessa päivässä.” Vasta kun Mandi hoksasi muistuttaa, että ruukun ja siihen lehti lehdeltä liitettyjen saviruusujen piti ensin kuivua 10 päivää, tilanne oli pelastettu.
Pian putosi uusi pommi, kun Mandi sattui mainitsemaan ikänsä: voitteko kuvitella että se nainen on 60-vuotias! ”He eivät voineet uskoa korviaan. Heidän kulttuurissaan sen ikäinen nainen pomottaa jo muita, eikä istu pienillä jakkaroilla tai kiipele korkeilla tuoleilla työtä tekemässä.”

Muna uuniin menossaValmis muna

Ruukun kuivumista odotellessa Mandi kokeili isoon keramiikkamunaan, miten värit reagoivat poltettaessa. Maalausvaiheessahan värit näyttävät keskenään samanlaisilta ja kaikki pitää pystyä kuvittelemaan päässä. Myös se, miten värit suhteutuvat toisiinsa. Uuniin muna lähti kolmikerroksisessa vaunussa ja hyvässä seurassa, buddhien kanssa. Värikokeilun lopputulos oli tekijälle kuitenkin suuri pettymys. Pajassa oli vielä lisätty munaan antiikkinen pohjaväri, joka täydensi epäonnistumisen. Mandi oli tarkoittanut pohjavärin valkoiseksi. Hän työnsi esineen pöydän alle piiloon, kunnes keksi viedä sen myyntigalleriaan ja kas vain – parin päivän päästä muna oli ostettu ja matkalla jenkkeihin. Sen hetkinen taloustilannekin pelastui.

Ruukku tekovaiheessaRuukun kuviot ovat osia Mandin maalauksista 20 vuoden ajalta: ruusuja, apinoita, kenkiä, sydän aorttoineen, sontiaisia jne. Paikallisinen tekijä maalasi ruukun alaosaan karpin perinteisellä tyylillä. Toinen neuvoi, että virheitä saa korjattua poistamalla maalia partakoneen terällä höyläten. ”Salaa vedin, ettei omistaja nähnyt kun oli jo muutenkin paineita projektin venymisestä.”
Vielä piti jännittää polttovaihetta. Joka viidennen ruukun kerrottiin hajoavan poltettaessa. Ruukku kuitenkin selvisi ehjänä ja pajassakin sitä pidettiin kauniina, vaikka se kovasti naurattikin. Reippaasta bambusäleeseen pakkaamisesta ja Hanoihin kuljetuksestakin se selvisi. Hanoissa ruukku oli esillä Goethe-instituutin näyttelyssä, jossa vieraili myös turkulainen kuvataiteilija Anna-Maija Aarras. Hän vihjaisi, että hakuaika huomattavaan nykykeramiikan näyttelyyn Suomessa jatkuisi vielä viikon ajan. Hakijoita oli satoja ja näyttelyyn valittiin 44, Mandi heidän joukossaan.
Hän oli tuolloin Turussa ja valinta merkitsi, että pitäisi lähteä itse Hanoihin valvomaan pakkausta ja kuljetusta. Lentorahti maksoi pari tonnia, omat matkat tonnin.

ruukku näyttelyssäSitä Mandi ei vielä edes ajattele, miten maljakko kuljetetaan näyttelyn jälkeen hänen kotipaikalleen Laitilaan ja missä se siellä säilytetään. Ihan ilmaista ei sekään ole.

Mutta 11. tammikuuta asti maljakko hehkuu upeana Helsingin Design-museossa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s